Koulupoissaolot Suomessa ja Ruotsissa
”Koulupoissaolot Suomessa ja Ruotsissa” -projekti keskittyy huolestuttavien ja ongelmallisten koulupoissaolojen tutkimiseen. Koulupoissaoloista suurin osa on ongelmattomia, ja ne johtuvat esim. sairastumisesta, hammaslääkärikäynnistä tai muusta arkisesta toiminnasta. Joillekin oppilaille poissaoloista kuitenkin kehkeytyy ongelma ja koulunkäyntiin liittyy paljon kielteisiä tunteita. Joidenkin oppilaiden kohdalla poissaolot kroonistuvat ja ne voivat jatkua kuukausia ja vuosia.
Tutkimuksessa tarkastelemme kolmea eri mittaria, joita voidaan käyttää koulupoissaolojen kartoituksessa. Koulussa esimerkiksi opettaja tai oppilashuollon henkilöstö voi kyselyjen avulla kartoittaa poissaolon syitä. Poissaolojen syyt ovat usein monimutkaisia, ja harvoin mikään yksittäinen asia selittää jatkuneita poissaoloja. Taustasyiden kartoittaminen on kuitenkin tärkeää, jotta interventio osataan kohdistaa oikeisiin asioihin. Sekä oppilas itse ja hänen vanhempansa täyttävät kyselylomakkeen. Tätä tutkimusta varten tulemme keräämään vastauksia noin tuhannelta 11-16 vuotiaalta peruskoulun oppilaalta Suomessa ja Ruotsissa, sekä noin 500 vanhemmalta. Analysoimme miten hyvin kyselylomakkeet erottelevat tavanomaisen ja ongelmallisen poissaolon, ja niihin liittyvät syyt.
Projektissa keräämme tietoa myös poissaolojen esiintyvyydestä kummassakin maassa, ja siitä, miten koulupoissaolot esim. liittyvät peli/netti-riippuvuuteen.
Kertomuksia koulua käymättömyydestä- oppilaiden, perheiden ja koulun henkilökunnan kokemuksista
Toisessa koulupoissaoloihin liittyvässä projektissa kartoitamme kokemuksia koulua käymättömyydestä ja koulupoissaoloista. Haluamme tietää, mitä oppilaat, vanhemmat, sisarukset ja koulun henkilökunta ovat kokeneet. Haluamme tietää minkälainen oppilaan koulunkäynti on ollut, miten ongelmat ovat alkaneet, onko ne tunnistettu ja oppilas saanut apua? Miten perheet on kohdattu, miten vanhempien ja sisarusten elämiin on vaikuttanut yhden perheen lapsen koulua käymättömyys? Miten opettajat ovat kokeneet oman roolinsa kun oppilas ei tulekaan kouluun, tai selkeästi on ahdistunut koulussa ollessaan? Onko oppilashuollon puolelta osattu auttaa, onko tarvittavaa osaamista ja menetelmiä ollut käytettävissä?
Kertomuksien välityksellä pystymme tunnistamaan niitä keinoja jotka ovat auttaneet oppilaita palaamaan kouluun, auttaneet perheitä hankalassa tilanteessa. Pystymme myös tunnistamaan niitä vajavuuksia ja ongelmakohtia mitä vielä voisimme kehittää paremmiksi tukitoiminnassa.